2. sunnuntai helluntaista, lauantai

Aamurukous

Aamun rukoushetken psalmi

Ps. 102:20–29

Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, *
tähyää taivaasta maan päälle.
      Hän kuulee vankien vaikerruksen, *
      hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, *
Jerusalem kaikuu nen kiitostaan,
      kun kansat kokoontuvat yhteen, *
      kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, *
lyhentänyt elinpäivieni määrän.
      Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! *
      Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, *
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
      Ne katoavat, mutta si pysyt. *
      Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, *
ja ne vaihtuvat uusiin.
      Mutta sinä olet iäti sama, *
      sinun vuotesi eivät lopu.
Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, *
heidän lastensa lapset ovat huomassasi.       
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Aamun rukoushetken lukukappale

Hepr. 10:32–34

Muistakaa, millaista oli ennen, silloin kun te juuri olitte päässeet valoon. Te kestitte silloin monet kärsimykset ja kamppailut. Toisia teistä pilkattiin ja piinattiin katselijoiden huviksi, toiset jakoivat toveriensa kovan osan. Te kärsitte yhdessä vankilaan teljettyjen kanssa, te suostuitte iloiten siihen, että omaisuutenne riistettiin, sillä te tiesitte omistavanne parempaa, omaisuuden joka pysyy.

Puolipäivärukous

Päivän rukoushetken psalmi

Ps. 71:14–23

Minä en luovu toivostani *
enkä lakkaa sinua ylistämästä.
      Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta, *
      jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi *
ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
      Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori, *
      ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, *
älä hylkää minua, Jumala.
      Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia *
      ja tekojesi suuruutta.
Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi. *
Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
      Sinä olet antanut vaikeita vuosia *
      ja monia ahdistuksen aikoja,
mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut, *
syvyyksistä sinä minut nostat.
      Kohota minut takaisin kunniaan *
      ja lohduta minua jälleen,
niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, *
ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!
      Minun huuleni avautuvat ilohuutoon. *
      Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastit minut.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Iltarukous

Illan rukoushetken psalmi

Ps. 122

Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: *
Me lähdemme Herran huoneeseen!
      Nyt seisomme porteillasi, Jerusalem. *
      Jerusalem, olet kaupunkimme, tänne kansamme kokoontuu,
tänne vaeltavat heimomme, Herran heimot, *
täällä, niin kuin on säädetty, Israel kiittää Herran nimeä.
      Täällä jaetaan oikeutta *
      Daavidin suvun istuimilla.
Ole tervehditty, Jerusalem! *
Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi.
      Vallitkoon rauha muureillasi *
      ja hyvinvointi linnoissasi.
Veljieni ja ystävieni tähden toivotan sinulle rauhaa. *
Herran, Jumalamme, huoneen tähden rukoilen sinulle menestystä.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Illan rukoushetken lukukappale

Jes. 45:1–3

Näin sanoo Herra Kyyrokselle,
jonka hän on voidellut kuninkaaksi,
jonka oikeaan käteen Herra on tarttunut
alistaakseen kansat hänen eteensä,
temmatakseen vyön kuninkaiden kupeilta,
avatakseen hänelle portit ja ovet
niin ettei niitä kukaan sulje:
– Minä kuljen sinun edelläsi.
Vuorimaat minä tasoitan,
pronssiovet murran,
rautateljet isken irti.
Minä annan sinulle aarteet pimeistä piiloistaan
ja kalleudet kätköistään,
jotta oppisit tietämään,
että se, joka sinua nimeltä kutsuu,
olen minä, Herra, Israelin Jumala.

Päivän psalmi

Ps. 61:2–9

Kuule huutoni, Jumala, *
kuuntele rukoustani!
      Maan ääristä minä huudan sinua, *
      kun sydämeni nääntyy.
Sinä viet minut turvaan, *
kalliolle, jolle itse en jaksaisi nousta.
      Sinä olet ollut turvani, *
      vahva linnoitus vihollista vastaan.
Minä tahdon aina asua sinun luonasi, *
minä etsin sinun siipiesi suojaa.
      Sinä, Jumala, olet kuullut lupaukseni, *
      olet antanut minullekin perintöosan, jonka sinun palvelijasi saavat.
Anna kuninkaalle elinvuosia, *
hän hallitkoon sukupolvesta toiseen.
      Pysyköön hänen valtaistuimensa sinun edessäsi iäti! *
      Sinun armosi ja uskollisuutesi varjelkoon häntä.
Silloin minä laulan sinun nimesi kunniaa ikuisesti *
ja täytän lupaukseni päivästä päivään.       
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viikon psalmi

Ps. 49: 6-10, 16-21

Miksi pelkäisin pahana päivänä, *
kun petturien kavaluus saartaa minut?
  He luottavat rikkauteensa, *
  kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, *
ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
  Elämän lunnaat ovat liian kalliit, *
  ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, *
ei hän vältä hautaa.
  Mutta Jumala lunastaa minut, *
  hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, *
kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
  Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, *
  hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, *
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
  Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, *
  eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viikon apokryfiteksti

Sir. 31:1–11

Kun rikkaus valvottaa, ruumis kuihtuu,
kun on vauraudesta huoli, uni kaikkoaa.
Huoli valvottaa ja pitää unen loitolla,
se vie unen kuin ankara sairaus.
Rikas raataa kerätäkseen varallisuutta,
ja jos hän lepää, hän ahnehtii nautintoja.
Köyhä raataa varattomuutensa vuoksi,
ja jos hän lepää, hänen puutteensa pahenee.

Joka rakastaa kultaa, ei selviä rikkomuksitta,
joka rahaa tavoittelee, kulkee sen myötä harhaan.
Kulta on vienyt monet perikatoon,
he ovat kohdanneet tuhonsa.
Kulta on ansa rikkauden riivaamille,
jokainen typerys takertuu siihen.

Onnellinen se rikas, joka havaitaan nuhteettomaksi
ja joka ei eksy kullan houkutuksiin.
Kuka hän on? Häntä voimme ylistää onnelliseksi,
sillä hän on todella tehnyt ihmeitä kansansa keskuudessa.
Kuka on onnistunut välttämään kullan kiusaukset?
Sellainen ihminen voi olla ylpeä itsestään.
Kuka olisi voinut poiketa tieltä mutta ei ole poikennut,
kuka olisi voinut tehdä pahaa eikä ole tehnyt?
Joka niin elää, pysyy vauraana,
ja kansa kiittää hänen runsaita almujaan.